Mietteitä treenaamisesta, crosstrainingin peruskurssi

Mä olen todella impulsiivinen ihminen ja nopea päätöksen tekijä. Todella pettyneenä mun ostaman Kevyempi kesä -verkkovalmennuksen antiin STF-BootCampin crosstrainingin peruskurssin mainos mun Facebook-feedissä tuntui suorastaan taivaan lahjalle. Kovaa treenausta ja todellisen live-ryhmän tuki vaikutti täysin sille mitä mä olin kaivannut. 

Kurssi alkoi 2.8. eli tänään ollaan puolessa välissä menossa, joten nyt on hyvä kertoa vähän puolivälin fiiliksiä. Ja ne on siis hyvin positiivisia ja odotukset on todellakin täyttyneet! :) Treenit on olleet todella kovia ja tehokkaita, mä olen liikkunut tämän parin viikon aikana kovemmin kuin vuosiin! Jotenkin kun on se valmentaja siinä ja toisaalta myös se ryhmän tuki (paine), niin mä teen asioita enemmän ja pidemmälle kuin mitä mä tekisin yksin. Luulin, etten koskaan jaksaisi lankuttaa 30 sekunttia 25 kg paino selän päällä, mutta niin vaan jaksoin koska valmentaja sanoi, että pitää vaan päättää että jaksaa ja mä päätin ja mä jaksoin. Ei olisi itseasiassa käynyt mielessäkään edes yrittää moista itsekseen. Haluan todellakin uskoa, että näin saan myös tuloksia aikaan. Kauan kaivattuja tuloksia.

Jokaisesta treenikerrasta on tullut myös ihan mieletön hyvänolon tunne, mitä sitäkin olen kaivannut todella kauan. Mulla on todella paljon kokemusta siitä, miten väsyneenä ja stressaantuneena treenatessa treenin jälkeen ei todellakaan tule hyvä olo niin nyt se jälkikäteen seuraava olo on ollut todella huumaannuttava.

Toki tähän on silti mahtunut mukaan paljon toisenlaisiakin ajatuksia. Mä olen kyseenalaistanut aika paljon mielekkyyttä tehdä tällaista treeniä tilanteessa missä mulla on ~20 kg ylipainoa ja kestävyyskunto on ihan nollassa. Että mitä jos loukkaan vaikka selkäni tosi pahasti kun huonokuntoisena ei jaksa pitää tekniikkaa puhtaana. Tai keho ei jaksa palautua treeneistä ja tulee ihan totaalinen sippaus.

Varsinkin tuo palautuminen mietityttää, mä olen ollut tosi väsynyt pari viikkoa (pari vuotta..?) enkä usko sen olevan laiskuutta. Kuitenkin nytkin arkipäivät on aika hektisiä ja levolle ja unelle on vaikeaa löytää aikaa. Mä herään aamulla 5:30, noin seiskalta lähden autoileen töihin tunnin työmatkan, teen noin 8 tunnin työpäivän (yritän todellakin pitäytyä siinä ettei työnteko taas repeäisi ihan käsiin) ja autoilen tunnin takaisin Tampereelle. Tampereella käyn ruokakaupassa, jolloin himassa olen tyypillisesti kuuden maissa. Siitä sitten kokkailut, kotityöt ja treenit treenipäivinä, niin tavallisesti iltapesulle ehtii vasta ysin jälkeen jolloin kaikkien iltatoimien jälkeen kello lähentelee jo kymmentä ja on kiire nukkumaan. Jos nukkumaan ehtii kymmeneltä, tulee nukuttua sen 7,5 h, mikä riittää juuri ja juuri mutta tuntuu silti aavistuksen liian lyhyeltä mulle. Ja usein iltapesulle ehtii vasta lähempänä kymmentä, jolloin nukkumaan menokin viivästyy tunnilla ja yöunet jää vain reiluun kuuteen tuntiin.

Useinkaan en lepää nukkumisen lisäksi lainkaan arkisin, sillä ei-treenipäivinä aikaa menee enemmän kotitöihin ja muiden juoksevien asioiden hoitamiseen. Tähän väliin on pakko sanoa, että mä nostan hattua kaikille äideille, jotka tekee tuon kaiken ja vielä hoitaa muksut siinä sivussa. Onneksi kuitenkin nukun hyvin, joten unen aikainen lepo on silti laadukasta.

Toinen asia, mikä ei ole ollut niin mieluisa tuossa peruskurssissa, on mun todella huono kestävyyskunto ja ryhmässä tekeminen. Vaikka pyrin keskittymään omaan tekemiseen ja olemaan välittämättä muusta, on silti ollut aika rankkaa henkisesti huomata kuinka itse on todella paljon huonommassa kunnossa kuin kaikki muut. Tämän sain todeta jo ihan ensimmäisessä treenissä, jossa alkulämmittelyssä olin ainoa, joka ei pystynyt tekemään 10 metrin rapukävelyä. Oli todella nöyryyttävää lysähtää maahan parin rapu-askeleen jälkeen ja joutua kävelemään pois radalta. Vaati ihan hirveästi sinnikkyyttä mennä seuraavalle tunnille. Treeneissä on myös usein kilpailuja, jotka on ihan painajaismaisia huonokuntoiselle.

Lähellä on kyl ollut XD

Oon tiennyt kyllä, että mulla on huono kunto, mutta vasta näin ryhmässä treenatessa oon tajunnut kuinka huono se ihan oikeasti on. Sinänsä sen ei pitäisi olla mikään yllätys mutta jotenkin kuitenkin se on :) Luulen, että itsellä vaikuttaa eniten totaalinen hyötyliikunnan puute. 

Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja siihen crosstrainingin peruskurssiin ja jatkoon. Ainakin käyn peruskurssin loppuun asti, se on varmaa. Mutta jatkanko crosstrainingin parissa sen jälkeen, en tiedä. Jos tuloksia alkaa syntyä, voi olla vaikeaa olla menemättä :D Pidän myös todella paljon siitä, että mun täytyy vaan vaivautua paikalle ja tehdä mitä käsketään niin kovaa kun pystyy - ei tarvitse itse ajatella tai suunnitella yhtään mitään. Kunnon aivot narikkaan -meininkiä ja se on aika jees.