Mä olin tässä kipeänä aikalailla tasan kuukauden - joulukuun 13.-tammikuun 13., jonka aikana en liikkunut yhtä kevyttä koiran ulkoilutuslenkkiä enempää. Mä kertakaikkiaan makasin sohvalla kaiken liikenevän ajan ja yritin parantua. Nyt kun en enää oo kipeänä, oon edelleen maannut sohvalla, mutta tällä kertaa oon yrittänyt miettiä, kuinka lähteä liikkeelle.
Mitä vaaditaan, että liikunta olisi mieluisampaa kuin sohvalla makaaminen?
Varsinkin nyt kun ulkona on pimeää, kylmää ja lumista, on mun erityisen vaikeaa motivoida itseä tekemään jotain muuta kuin lepäämään. Tiedättekö, kesällä ulos tuli mentyä oikein riemusta kiljuen, mutta nyt sitä vaan vetää vilttiä kohti korvia sohvan mutkassa villasukat jalassa.
 |
| Talvi 2017 oli lumilautailuvuosi! Ostin itselle uuden lumilaudan joululahjaksi, joten jouluna piti päästä Vuokattiin testaamaan sitä! Sillä reissulla tuli todettua ekaa kertaa oikein tosissaan se, että painoa on kertynyt ja kunto on huono kun en päässyt enää selkä-kantilta ylös maasta laudan kanssa vaan on pakko kierähtää aina vatsa-kantille. Maaliskuussa olin viikon Ranskan alpeilla laskemassa, laskin myös osittain suksilla. Laihduin reissussa pari kiloa vaikka söin ja join aika reippaasti, rinteet oli kuitenkin sen verran vaikeita ja osittain huonossa kunnossa, että kulutus mahtoi olla melkoinen joka päivä. Ranskasta jäi niin hirveä lasku-himo, että oli pakko lähteä mun Vanhempien kanssa vielä Ylläkselle pitkäksi viikonlopuksi. Että kyllä talvellakin voi silti todistetusti liikkua paljon... |
Järkeilin etten varmastikaan ole ainoa, jolla on hankaluuksia päästä liikkeelle tauon jälkeen ja päädyin vähän googlailemaan.
Oikeasti hyviä vinkkejä löytyi paljon:
- Lähde liikkeelle rauhallisesti mutta päättäväisesti
- Tuo liikunta takaisin elämään asteittain
- Aloita leppoisalla tekemisellä kuten kehonhuollolla
- On tärkeää tehdä sekä aerobista treeniä, että lihaskuntotreeniä.
- On tärkeää löytää sellainen laji, josta oikeasti pitää.
- Listaa urheilun hyvät puolet ja toisaalta sen vaatimat uhraukset ja vertaa listoja
- Perusta liikunta-porukka
- Aseta selkeä ja saavutettavissa oleva tavoite. Jutun esimerkkinä ollut 3 treeniä viikossa ensimmäisen neljän kuukauden ajan tuntui oikeasti aika järkevälle tavoitteelle.
- Säännöllisyys korvaa määrän
- Jos tietää, että on tulossa kiireinen jakso, jolloin ei ehdi liikkumaan, kannattaa keskittyä pitämään syömiset terveellisinä ja lisäämään hyötyliikuntaa
- Euforian saaminen urheilusta silloin, kun sohvalta nousukin tuntuu rankalta, on utopiaa.
- Tee työtä tavan muodostamisen eteen
- Jos kärsii alipalautumisesta, treeniä kannattaa keventää
 |
| Treeniputkien aloituksia: Valkoisessa topissa syksy 2015 Porissa Fitness 24/7, Vaaleanpunaisessa topissa 7.1.2016 Raumalla Friskissä, Pantterihuivissa Tampereella elokuussa 2016 hiittejä juosten, Koirakuvassa Tampereella kesällä 2016 Kalevan uimahallilla, Aurinkolasikuvassa huhtikuussa 2017 Tampereella kevyiden lenkkien merkeissä. |
Löytyi sieltä silti myös vähemmän hyviä vinkkejä, ja jotkin niistä oli myös aika huvittavia:
- Leppoisaksi kehonhuolloksi tarjottiin foam rollausta. Jos on ylipainoa sen 20 kg, ylävartalossa heikot lihakset ja peruskunto huono, on foam rollaus kyllä kaikkea muuta kuin leppoisaa. Siinä kun kannattelet ruhoasi tärisevien käsien varassa ja yrität jotenkin epätoivoisesti liikehtiä sen rullan päällä, että siitä olisi edes jotain hyötyä, on lopputulemana ainakin punainen naama ja reilusti poltettuja kaloreita mutta leppoisaksi sitä en kutsuisi :D
- Liikkua kannattaa kuulemma silloin kun vireystila on korkeimmillaan, jottei liikkumaan lähteminen tuntuisi niin hankalalle. Että aamuvirkulle aamulenkki ja iltavirkulle iltalenkki. Ihan kiva, mutta ainakin tämän aamuvirkun täytyy olla aamun virkeät tunnit töissä eikä jumppaamassa.
- Oikean lajin löytämisen merkitystä korostettiin monessakin paikassa, mutta sen oikean löytäminen on oikeasti aika hankalaa. Mikä olisi niin mieluisaa, että se saisi nousemaan sieltä sohvalta lämpimän viltin alta?
- Lihaskuntoharjoittelusta yhdessä jutussa sanottiin, että alkuun liikkeet tuntuu hassuilta, painot raskailta ja lihaksiin sattuu, mutta ENSIMMÄISTEN kertojen jälkeen kroppa alkaa tottumaan, liikeradat ja hermotus vahvistuu ja touhusta alkaa nauttia. Omasta kokemuksesta vaatii joidenkin KUUKAUSIEN sinnikkään treenauksen, että pääsee pisteeseen, jossa kroppa on tuossa määrin tottunut.
- Kehotettiin laatimaan varasuunnitelma esteiden kuten pakkasen ja kiireisen työviikon varalle. Varasuunnitelma on jees, mutta entä silloin kun se pakkanen ja kiireinen työviikko on se normi ja jokapäiväinen tilanne?
- Kiireisen jakson jälkeen jatkaessa liikuntaa kehotettiin asettamaan tavoitteet uudestaan. Veikkaan etten oo ainoa, jolla ne "kiireiset jaksot" on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja ainakin omalta kohdalta näkisin tärkeäksi muodostaa tavoitteet lähtökohtaisesti niin, että ne kestäisi myös sen kiireisen jakson ilman muutostarpeita.
 |
| Toukokuussa 2016 oli ihan älyttömän hyvä tekemisen meininki LIFW:sissä! |
Yhdessä jutussa oli ihan tosi hyvä toteamus, joka kuvastaan mun tämän hetken suhtautumista liikuntaan täydellisesti: "Liikunnan tulisi olla mielihyvää tuottava asia, joka auttaa irtaantumaan arjen stressistä – ei itse stressiä aiheuttava arjen askare." Mutta kuinka päästä tuohon pisteeseen, jossa se liikunta tuottaa mielihyvää? Tällä hetkellä liikunta (liikkumattomuus) on mulle ihan puhtaasti lisästressin aihe. Jo jokusen vuoden ajat, jolloin mä liikun, mä liikun vain ja ainoastaan siksi, että "niin nyt vaan pitää tehdä" ja ajat jolloin en liiku mä murehdin sitä liikkumattomuutta.
Toisaalta törmäsin myös älyttömään hyvään vähän niinkuin vasta-toteamukseen tuolle ylläolevalle; "Uuden tavan muodostamiseen kuuluu myös se, että välillä ”pitää lähteä”. Kun näitä ”pitää lähteä” -kertoja alkaa säännöllisesti kuitenkin kertyä, kunto kohoaa, ja siitä tulee jaksamista. Liikunnan jälkeen hyvän olon signaalit alkavat lyödä yli väsymyksestä ja uupumuksesta kielivistä signaaleista." Luulen, että mä en vaan ikinä saa sitä riittävän pitkää "pitää lähteä" liikuntaputkea päälle, että se ehtisi muuttua sellaiseksi "ihanaa kun saa lähteä" liikuntaputkeksi.
Jos tuo mun luulo pitää paikkaansa, niin avain sohvalta nousuun olisi yksinkertaisesti siinä, että ottais lusikan kauniiseen käteen ja vaan pakottaisi itsensä nousemaan. Jatkaisi sitä pakottamista vähintään puoli vuotta ja fiilistelisi sitten uusiksi, että vieläkö se sohva tuntuu paremmalle. Ja jos vastaus sittenkin kääntyy sohvan voitoksi, on vika todennäköisesti jossain muualla kuin huonossa itsekurissa tai siinä, että liikunta oikeasti olisi epämiellyttävää.
Että eikai sitten muuta ku salikortti ja rautainen tahto kovaan käyttöön?
Jos tuo mun luulo pitää paikkaansa, niin avain sohvalta nousuun olisi yksinkertaisesti siinä, että ottais lusikan kauniiseen käteen ja vaan pakottaisi itsensä nousemaan. Jatkaisi sitä pakottamista vähintään puoli vuotta ja fiilistelisi sitten uusiksi, että vieläkö se sohva tuntuu paremmalle. Ja jos vastaus sittenkin kääntyy sohvan voitoksi, on vika todennäköisesti jossain muualla kuin huonossa itsekurissa tai siinä, että liikunta oikeasti olisi epämiellyttävää.
Että eikai sitten muuta ku salikortti ja rautainen tahto kovaan käyttöön?
