Pari päivää poikkeamia

Viimeiset pari päivää on menneet hyvin poikkeavasti normaaliin verrattuna. Tai mikä nyt sitten on se normaali :D Sunnuntai oli poikkeava aktiivisuuden suhteen. Ja tietty sekin on niin jees kun ei jo sunnuntaina ala ahdistamaan seuraavan viikon työt ja tule tunnetta, että josko nyt kuitenkin avaisi sen työläppärin, että jos vähän tekisi jotain hommaa eteenpäin niin ehkä saisi jotain valmiiksikin. Eikä tarvinnut miettiä kuinka maanantaina kello soi taaaaas ihan liian aikaisin ja pitää pakata ja illalla pitää mennä Helsinkiin. 

Tosiaan siivottiin Tamperelaisen kanssa ensinnä parveke! Hän sai vihdoin ja viimein grillin siivottua, niin nyt pääsee sitten grillailemaan. 

Kokeilin tällaista itsepalvelu-matonpesukonetta ensimmäistä kertaa elämässäni ja pesin parvekematon! Ihan mieletön keksintö, 20 min ja 24,70 € ja tuli puhdasta!

Intouduin myös lähtemään viikon toiselle kävelylenkille! Yllättäen se venähti 1,5 h mittaiseksi o_O Uppouduin taas äänikirjaan kävellessä, mikä osittain selittää pitkää kestoa ja toisaalta lähdin suunnitellulle lähijärven kiertolenkille himasta, mistä tuli jokunen extra kilometri. Monesti olen ajanut autolla/pyörällä järven rantaan ja heittänyt ainoastaan sen vitosen lenkin järven ympäri. Kilometrejä kertyi 7,9 km Sportstrackerin mukaan.

Lähijärveltä. 

Lähijärveltä.

Lähijärveltä.

Lähijärveltä. Välistä on hyvä pysähtyä kuvaamaan (lue hengittämään).

Maanantai meni ihan normaalisti alkuiltaan asti. Ensimmäistä lomapäivää viettänyt Tamperelainen oli käynyt kaupassa ja kokannut päivällistä, joten mä sain tulla suoraan kotiin valmiiseen pöytään töiden jälkeen. Mitä luksusta!!! Syötiin oikein ulkona juuri siivotulla parvekkeella ja siinä syönnin lomassa Tamperelainen alkoi puhua kuinka olisi oikeastaan kauhean kivaa lähteä käymään vähän terassilla bissellä kun on niin nätti ilmakin ja kaikkea. Niin sitten mentiin :)

Todella hyvä olut vaikka alkoholia oli vain 2,8 %!

Tiistai oli oikea poikkeuksien poikkeus. Meillä oli tiimin tekninen kokous Aulangolla kylpylähotellissa. Oli ihan mahtavat kaksi päivää, sillä vihdoin näin livenä kaikki tiimikaverini eikä enää tarvitse miettiä mille henkilö Skypen toisessa päässä näyttää. Kuulun hyvin kansainväliseen tiimiin, jossa kauimmat työkaverit on Yhdysvalloissa ja Kiinassa, joten on harvinaista herkkua nähdä heidät ihan livenä. Käytin tavanomaista enemmän aikaa hiustenlaittoon ja vaatteiden valintaan, joten lopulta oli pakko skipata aamupala etten myöhästynyt.

Mulle kyllä on niin vaikeaa noudattaa rutiineja kun edessä on jotain poikkeavaa. Tai en mä tiedä, ehkä se on ylipäätään enemmän sitä, että menee jotenkin elämä edellä ja jättää kaiken aikaa tilaisuuksia ja avoimia ovia jollekin mahtavalle. Kurinalaiseen laihduttamiseen sellainen elämänasenne sopii kyllä ihan mahdottoman huonosti. 

Päivä oli ihan mielettömän upea niin ohjelman kuin ihmistenkin vuoksi. Meillä jäi aikaa kokouksen ja illallisen väliin ja siinä sitten porukalla pohdittiin, että mitä tehtäisiin. Päädyttiin lopulta pelaamaan minigolffia ja käymään jälkipelit terassilla vähän olutta nauttien. On kyllä todella kivaa, kun tiimissä on samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa voi keksiä kaikkea ex tempore sen sijaan että kaikki uppoutuisivat sähköposteihin omissa hotellihuoneissa.

Puitteet minigolfille oli kohdillaan!

Korkkarit on onneksi ihan sopivat jalkineet minigolfin peluuseen!

Illallinen oli Vanajanlinnassa, mikä oli oikein viehättävä paikka. Juurikaan ei tullut kuvattua siellä kun keskityin niin ympärillä tapahtuvaan, etten vaan malttanut kaivaa puhelinta laukusta nappaillakseni kuvia. Sitä mietin, että siellä olisi hauska viettää joskus viikonloppu, nauttia siitä kertakaikkisen upeasta luonnosta ja syödä hyvin ja vaan rentoutua.

Tällä kertaa vietin yön siellä kylpylähotellissa, sillä meidän kokous jatkui tänä aamuna heti kasilta. Tein myös siinä poikkeuksen, että en jäänyt enää hotellin baariin bisselle, vaan menin suoraan nukkumaan! Aika usein vastaavissa tilanteissa olen ollut se, joka on viimeisten joukossa menossa nukkumaan mutta nyt menin ihan ensimmäisten joukossa. Oli virkistävää monessakin mielessä :)

Päivän päätteeksi ajoin Helsinkiin katsomaan postit ja hakemaan unohtuneen purentakiskon. Pyörähdin pikaiseen Jumbossa asioilla ja sitten hetken mielijohteesta ajoin Oulunkylään Capperiin. Se on ravintola, jossa olen suunnitellut käyväni pitkän aikaa, ja yhtäkkiä tajusin että käyminen on kohta huomattavasti vaikeampaa kuin tähän asti. Pakko kyllä tunnustaa, että vaikka onkin ihanaa olla Tampereella monessakin mielessä, niin Helsinkiä tulee kyllä kauhea ikävä.

Tää pizza oli just niin hyvä kuin kehutaan!

Toki jotkut asiat on ja pysyy. Mä ihmettelin Tamperelaiselle Messengerissä, että mitä oikein alkaisin puuhata kun nyt kerran olen Helsingin himassa, ja hän vaan vastasi "Mä veikkaan, että kohta sulle tulee vilu, sit sä otat viltin päälle sohvalla ja sit sä nukahdat". Kovasti vakuuttelin, ettei sellainen ole suunnitelmissa ollenkaan, mutta niin vaan reilun tunnin päästä piti tunnustaa hänelle nukahtaneeni :D 

Tutut unikaverit!