…on tänä kesänä tämä North Facen vedenpitävä tuulitakki.
Mikä on todella masentavaa. Mä olen niin kesä-ihminen, joka tykkää helteestä ja
auringosta ja kesävaatteista ja rannasta ja ja ja… Mä jotenkin ajattelin
loppukeväästä toukokuussa kun oli selvää, että vaihdan työnantajaa ja ettei
mulla ole lomaa lainkaan tänä kesänä, että nyt on pakko tulla hyvä ja kuuma
kesä. Että mä selviän tästä heinäkuussa toimistossa istumisesta sillä, että
voin lähteä ajoissa ja mennä Stadikalle tai Hietsuun makoilemaan aurinkoon. Tai
vaikka omalle parvekkeelle istumaan. Ja että kun syö ulkona niin on pakko
oikeastikin syödä ulkona koska sisällä tukehtuu. Ja että viikonloppuna voi vaan
lähteä terassille bisselle. Ja pyöräillä ja lenkkeillä, ihan koska vaan on niin
ihanaa olla ulkona.
Jossain kohtaa ennen Juhannusta tuo toive alkoi vähän
karista ja aloin toivoa, että tulis edes lämmin. Että jos kuumaa ei tule, niin
olis edes niin lämmin että ulkona pärjäisi ilman tätä takkia pelkällä
pitkähihaisella.
Nyt kun heinäkuu on reilusti yli puolen välin, mä istun
toimistossa fleece pitkähihaisen päällä ja ulkona sataa taaaaaaas vettä, alan
pikkuhiljaa luovuttamaan mun kesä-toiveen suhteen. Ja vaikka ei saisi ajatella,
että universumi olis mulle jotain velkaa, niin silti vähän ajattelen. Että
olisin ansainnut kunnollisen kesän kahden vuoden tauon jälkeen, varsinkin kun
tänä kesänä mulla ei ole loman (ja rahan) puutteesta mahdollisuutta ottaa
mitään äkkilähtöä aurinkoon niin kuin aikaisempina vuosina.
Onneksi sentään on tää takki :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti