Tahto on ihmeellinen asia

Ja aika, reiluuden nimissä. Kun on tahtoa ja aikaa, voi saada ihmeitä aikaan. Niinkuin esimerkiksi superviikon, jolloin käy 5 kertaa urheilemassa, tekee ruokalistan ja noudattaa sitä, sekä kokkaa kotona joka arki-ilta käymättä kertaakaan Mäkkärin autokaistalla. Kaikki vain tahdon ansiota. Ja ajan, mä yritän muistuttaa itselleni.

Maanantain suunniteltu päivällinen oli curry-kanaa, ja toteutunut päivällinen myös.

Maanantain suunniteltu liikunta oli kävelylenkki ja se toteutui vastoin kaikkia mun ennakko-odotuksia. Iso syy toteutumiseen oli Tamperelainen, joka täysin yllättäen lähti mun mukaan kävelylle! Huomaa heijastin-liivi, kerrankin hyödyllinen lahja työnanatajalta.

Aika on silti monessakin mielessä tosi ihmeellinen asia. Mulla ei käytännössä koskaan ole tylsää tai fiilistä, että mulla olis ylimääräistä aikaa. Aina on tehtävä valintoja sen suhteen mitä tekee ja mistä nipistää aikaa pois.

Nytkin kun lähdin sinne salille arki-iltoina, tuli nipistettyä aikaa nukkumisesta. Väkisellä illalla nukkumaan meno venyi vähän yli kymmeneen kun piti vielä tehdä kotitöitä ja purkaa salikamat pois laukusta ja syödä iltapalaa. Yritän siis mennä yhdeksän jälkeen sänkyyn niin että nukahtaisin ennen kymmentä koska mulla soi herätyskello joka arki-aamu 5:30 silloin kun olen menossa toimistolle.

Tiistain suunniteltu ruoka oli linssi-jauhelihakeitto, mikä toteutui hienosti.

Tiistain suunniteltu treeni oli ylävartalotreeni salilla, ja se tuli tehtyä. Pakko myöntää, että oli tosi raskasta. Tai homma alkoi tosi hienosti ja tein aluksi yllättävän raskailla painoilla vaan jaksaminen hiipui täysin loppua kohti. Tein alkuun 15 min rauhallisen lämmittelyn juoksumatolla ja loppuun venyttelyt. On muuten ihanaa, kun salilla on sauna <3

Sen verran luistin suunnitelmasta, että torstaille suunniteltu vesijuoksu siirtyi sunnuntaille ja otin torstaille vapaa-illan ja hengähdin vähän. Oli hyvä päätös ja teki hyvää mennä normiaikaan nukkumaan.

Keskiviikkona tiesin olevani yksin himassa Tamperelaisen ollessa työillallisella. Suunnittelin syöväni jämiä tai jos niitä ei ole niin kebabia salaatilla. Koska jämiä jäi, söin tiistaista linssi-jauhelihakeittoa.

Keskiviikon suunniteltu treeni oli alavartalotreeni salilla ja se toteutui. Oli tosi vaikea lähteä liikkeelle sohvalta, mutta sinnikkäästi tahdonvoimalla nousin ja lähdin. Oli ihan jees, joskin kävi sama efekti kuin tiistainakin, jaksoin aloittaa yllättävän isoilla painoilla, mutta hyydyin loppua kohti. Tein 15 min kevyen lämmittelyn kuntopyörällä alkuun ja venyttelyt loppuun. Ja saunoin, totta kai :)

Toinen asia, missä luistin, oli kaupassa käynti. Suunnittelin käyväni vain kaksi kertaa viikossa kaupassa, maanantaina ja perjantaina, mutta jouduin käymään kolmesti. Ylimääräinen kauppareissu tuli lauantaille, koska perjantainen etätyöpäivä venyi pitkäksi ja sitten kävin niin kierroksilla etten vaan kertakaikkiaan jaksanut tehdä kauppalauppua ja miettiä mitä tarvitsen sunnuntaille.

Torstain suunniteltu ruoka oli jauheliha-kebakot ja niitä myös tein. Lisukkeet ja jauhelihan mausteet Lähi-Idän henkeen. Oli ihan tajuttoman hyvää.

Torstain suunniteltu treeni oli vesijuoksu, toteutunut oli ilta sohvalla suklaalevy kainalossa. Tamperelainen onnistui hankkia yhden niistä 15000 levystä Fazerin Ruby-suklaata ja sitä söin vajaa kolme riviä. Lepo teki tosi hyvää.

Mutta ylipäätään oli ihan sairaan hauskaa ja hyödyllistä suunnitella viikon ruokalista etukäteen ja pysyä siinä ja ostaa tarvittavat ainekset muutamalla kauppareissulla! Oli tosi luksusta tulla arkisin himaan jo viiden jälkeen ja alkaa kokkaamaan, koska yleensä ruokakaupassa haahuilun jälkeen olen himassa vasta kuuden jälkeen. Ja sen suunnittelun hyvyyden huomasi nimenomaa juuri sunnuntaissa, joka meni ehkä pahiten pipariksi ja nimenomaa suunnittelemattomuuden vuoksi. Sunnuntaina tuli siis vielä illalla nälkä eikä jääkaapissa ollut mitään ruokaa, joten Tamperelainen haki ruokaa Heseltä.

Perjantain suunniteltu ruoka oli tacot ja jauhelihatacoja tein. Oli ihan tajuttoman hyvää ja ihanan raikkaat maut.

Perjantaiksi oli suunniteltu lepopäivä, ja se toteutui. Söin puolet tuosta kiposta Sohvaperunoita katsoessa. Huh se Sohvaperunat on koukuttava.

Mutta tästä tullaan takaisin realismiin mun oman elämän suhteen. Se tuli todistettua, että jos mun elämä olis tasaista ja säännöllistä, pystyisin elämään terveellisesti. Liikkumaan enemmän ja syömään paremmin. Tai jos mun vuorokaudessa olis enemmän tunteja kuin sen 24 h. Tai jos pystyisin toimimaan lyhyemmillä yöunilla. Jotenkin tällä hetkellä kipuilen kauheasti sen kanssa, etten saa tähän mun totaali rutiinittomaan elämään tuotua niitä terveellisiä asioita.

Lauantaina oli suunnitelmissa syödä ulkona Ystävän kanssa ja näin tapahtui. Onnistuin saamaan Periscopesta pöydän ja ihan vielä ihan näköalalla, mikä oli suorastaan ihme. Pääruuaksi söin kokonaisen kultaotsa-ahvenen, mikä se sitten ikinä lieneekään.

Lauantain suunniteltu treeni oli liikkuvuustreeni salilla ja sellaisen tein. Oli ihan kertakaikkisen parhautta tehdä rento ja hidastempoinen treeni. Alkuun pyöräilin matalalla sykkeellä kuntopyörällä 30 min, sitten tein sen varsinaisen liikkuvuustreenin, sitten putkirullailin ja lopulta venyttelin. Ja tietty saunoin pitkään. Se on pakko sanoa siitä putkirullailusta, että se voi olla yllättävän raskasta settiä, jos on 20 kg ylipainoa ja pitää kannatella itseään ylävartalolla kun rullaileen. Niin sanotusti tuli hiki siinä hommassa.

Kun tänään ysiltä mennään työkavereiden kanssa illalliselle Madridissa, miten valitsen terveellisiä vaihtoehtoja? Tai kun huomenna tulen himaan hyvällä tuurilla 2:00, mutta todennäköisemmin lähempänä kolmea, ja seuraavana päivänä on mentävä toimistoon palaveriin suht koht ihmisten aikaan kymmeneksi, niin miten jaksaisin enää töiden jälkeen mennä kauppaan, kokata ja sitten lähteä liikkumaan?

Sunnuntaille suunnittelin jotain pitkään haudutettua naudanlihapataa ja päädyin tekemään ensimmäistä kertaa elämässäni Moskovanpataa! Oli aika hauska ruoka, yleensä en tee mitään perinteistä suomalaista ruokaa. Oli myös tosi helppoa jättää tämä uuniin hautumaan matalalla lämmöllä vesijuoksun ajaksi.

Sunnuntaille oli suunniteltu lepo, mutta päädyin tekemään sen alunperin torstaille suunnitellun vesijuoksun sunnuntaina. Oli ihan kiva, juoksin 45 min. Pakko silti sanoa, ettei toi Kalevan uintikeskus ole se kaikkein kivoin mahdollinen uimahalli, siellä on aika paljon treenaajia ja alkoi vähän nyppiä se viereiseltä radalta kuulunut jatkuva pilliin puhaltaminen ja valmentajan huutaminen.

Miten saisin sitä tahtoa tähän arkeen? Koska aikaa ei voi saada lisää.