Ystäväni puntari

Kävin Helsingissä tiistai-iltana ja jäin yöksi himaan joten tuli käytyä puntarilla pitkästä aikaa! Aika tarkka oli mun arvio siitä 76-77 kg, vaaka näytti 76,7 kg. Ihme kyllä se ei aiheuttanut mitään erityisempiä tuntemuksia, kuitenkaan se ei tullut silleen yllätyksenä kun näkeehän sen peilistä ja tietää vaatteiden istuvuudesta että mikä se tilanne on. Ylipäätään tänä keväänä ei ole tullut sellaista yletöntä ahdistusta lihomisesta ja vaakalukemista vaan tavallaan sen on vaan hyväksynyt meiningillä että näillä korteilla nyt pelataan.

 Niinpä pystyin helposti ostamaan uuden ulkoilupuvunkin keväällä sen liian pienen tilalle. Ja vaikka se edellinen oli siis ollut reilu silloin pari vuotta sitten ja vaikka tämä uusi oli 2 numeroa edellistä isompi, ei mitään sen kummempaa ahdistusta asiasta. Lähinnä olin tyytyväinen löytööni, joka oli sinä viikonloppuna 60 % alessa.

Uusi ulkoilupuku!

Tiedä sitten onko se hyvä juttu vai ei jos ei saa mitään erityisempiä ahdistuksia ja jos vähän niin kuin tyytyy tilanteeseen.

Ehkä se myös johtuu siitä hitaasta painonpudotustahdista, mikä on vaivannut mua jotain 3-4 vuotta. Onnistuneita laihdutuksia mulla siis tietty on takana kun tätä ikääkin on jo jonkin verran. Ja laihtuminen oli mulle helppoa. Kai totuin siihen, että ei lihominen niin justiinsa, kun aina voi laihduttaa ja homma pelittää hyvin. Kunnes se ei enää pelittänytkään. Tuon 3-4 vuoden aikana olen ollut kunnollisella laihdutuskuurilla 3 kertaa, aloituksia lienee kymmeniä J

Ensimmäisellä kerralla painoin 70 kg laihdutuskuurin alkaessa 2.10.2014 ja 30.11.2014 olen painanut 68 kg ruokapäiväkirjan mukaan eli aikalailla 1 kilo per kuukausi. Tuossa dieetissä pääsin alhaisimmillaan 64 kg painoon. Sitten toukokuussa 2016 osallistuin Lean in five weeksiin ja laihduin 1,5 kg sen viiden viikon aikana ja nyt tosiaan vuoden vaihteen jälkeen olin helmikuun loppuun mennessä pudottanut sen 2 kg. Tosi hidasta on, ja nytkin tänä vuonna ekan kuukauden aikana en laihtunut grammaakaan ja sitten helmikuussa sen 2 kg.

Niin jotenkin kun se alun parin kilon rysäys (edes vaikka nesteitä) puuttuu täysin ja on hyvin tyypillistä, että ekan kuukauden aikana ei tapahdu yhtikäs mitään, niin se motivaation löytäminen on monesti aika vaikeaa. Tai en mä tiedä edes onko se motivaatio vaan ehkä ennemminkin usko koko touhuun. Että kun sitä painoa on pudotettavana 77 kg à 62 kg eli 15 kg niin se määrä tuntuu ihan hirveän isolle. Ja jos tahti on kilo kuussa, niin tuo 15 kg tarkoittaisi oikeasti ~1,5 vuotta laihdutusta. Aika hurjaa.

Menipäs melkoiseksi historiikiksi :D

Syytä en oikein tiedä, ehkä se on se stressi joka on lisääntynyt vuosi vuodelta. Tai sitten ikä. Tai sekin voi olla, että huijaan syömisissä tai syön yli tai ali kulutuksen. Aina välillä laitan ruokia Sulamoon mutta koska mulla ei ole ruokavaakaa (toinen ystävä :D ) mukana niin syödyt määrät on arvioita eli heittoa niissä voi olla.

Eilisen aamupala oli melko hiilarivoittoinen. En viitsinyt ostaa mitään ruokaa Helsingin jääkaappiin pilaantumaan joten hain aamulla työpaikan ruokalasta.

Nyt edellisen kolmen päivän syömiset on näyttäneet tälle:

	HH /g	Prot / g	Rasva / g	Energia / kcal
28.5.2018	54	80	141	1828
29.5.2018	108	87	95	1635
30.5.2018	54	94	67	1220

Mä olen mennyt noi kolme päivää kolmen ruuan taktiikalla mikä näkyy selvästi kaloreissa. Nälkä on kyllä ollut useampaankin otteeseen vaan olen päättänyt selvitä ilman suunnittelemattomia välipaloja ja esimerkiksi napostelua ruuan laiton ohessa. Suunnittelemattomalla tarkoitan sitä, että ehkä jossain kohtaa päätän ottaa iltapäivään sen välipalan ja silloin mietin sen etukäteen enkä osta mitään nakkipiiloa kaupasta ja syö ruokaostosten lomassa.

Eilinen illallinen oli aika ihana! Broileria, salaattia ja paahdettua munakoisoa jukurttikastikkeella. Tamperelainenkin tuumasi että "Oli jotenkin ravinteikkaan oloista ruokaa!".